NYC vol.2
Linnoittauduin olkkarin nurkkaan lattialle lemonade-lasillisen kanssa.
Lämpötila sisällä on tällä hetkellä +28.1 ja ulkona +27.3. Onneks meillä on tuuletin.
Käristyskupolista 2018 tullaan vielä lukemaan historian kirjoista.
Mutta asiaan, eli mun ekaan New Yorkin matkaan, josta on kohta jo vuosi. Siis anteeksi mitä. Nyt pitää itekin ihan kelata taaksepäin…miten nopeesti tää aika menee? Huhhuh. No, jatketaan.
Meno: keskiviikko 6.9.2017, Helsinki – Reykjavik – New York
Paluu: keskiviikko 13.9.2017, New York – Reykjavik – Helsinki
Nukuin lähtöä edeltävänä yönä ehkä kolme tuntia. Jännitys ja innostus kuitenkin peittosi väsymyksen ja lennot (3h ja 6h, vaihto siis Islannissa) meni yllättävän nopeasti leffoja katsellessa. Otettiin kentältä keltainen taksi hotellille ja tässä vaiheessa jo väsytti ja tuntui oudolta. Meidän huone oli 14. kerroksessa, siisti ja pieni. Tulopäivänä vähän tihutti, mutta käytiin silti vähän käppäilemässä ja ihmettelemässä. Muistan, et mulla oli vähän jopa pettynyt olo, että tällastako täällä on. Noh, sen pystyi pistämään väsymyksen piikkiin heti seuraavana päivänä.
Herättiin joka aamu tosi aikaisin, aikaerosta johtuen, mutta se on vaan hyvä juttu. There’s something about New York air that makes sleep useless. Niin totta. Siinä kaupungissa todella on jotain sellaista, ettei halua hukata hetkeäkään. Käytiin ekalla Nyki-aamiaisella Penelopessa, joka oli sopivan kävelymatkan päässä meidän hotellista. Sen jälkeen suuntana oli Madison Square Park, Flatiron Building ja One World Trade Center, kunnon turrepäivä siis! OWTC muistomerkki oli valtava, ja niin oli museokin. Museossa vierailuun kannattaa varata aikaa, nenäliinat saa talon puolesta. Tää oli yks meidän Explorer-passin kohteista (3 valinnaista 72€). Pääsin ekaa kertaa myös Shake Shack:iin ja mikään mäkkäri, hese tai burger king ei oo mitään siihen verrattuna. Okei mäkkäri on ♥…hehheh. Sit mentii meidän hotellin Roof Top baariin drinkeille (kantsii käydä jossain vastaavassa) ja kattelee auringonlaskua.
Central Parkissa käytiin tietty kiertelemässä, käytiin myös puiston eläintarhassa, joka oli aika pieni. Mulla jäi sieltä lähinnä mieleen koalat, haisulipingviinit, temppuilevat hylkeet ja karhu, jonka pää oli auringon kokoinen. Upper West Sidella käytiin Dunkin Donut:ssa ja siinä kahvittelun lomassa mua ilahdutti myös kaksi ranskanbulldogia, joita salakuvasin. Ne donitsit on muuten out of this world, lupaan.
No tässä vaiheessa alkoi pieni alamäki, sillä jossain Times Squaren ja Rockefellerin Centerin kulmilla Eeron silmä alkoi oireilla, flunssan seurauksena. Lähdettiin seikkailemaan paikalliseen päivystykseen, joka onneksi oli suht lähellä meitä. Se oli jännää. Siellä oli sellainen jättimäinen vempain, mistä hoitaja veteli milloin mitäkin mittareita millä se tutki Eeroa. Lopulta lääkäri tuli käymään ja määräsi troppeja. Eero jäi illaksi lepäilemään hotellille lääkkeineen ja koska mä en halunnut vaan loikoilla turhaan, suunnistin yksin Times Squarelle. Se oli jotenkin vapauttavaa, olla kaikkien niiden ihmisten keskellä ihan itsekseni. No sitten menin Sephoraan ja siellä vierähti pari tuntia. Palasin iloisena hotellille pizzaslicejen kanssa.
Haettiin yleensä aamulla kahvit huoneeseen jostain tai sitten otettiin ne mukaan matkalla aamiaiselle. Sohossa on ihania aamupalamestoja ja Soho on muutenkin ihana. Turreilulistassa oli myös Washington Square Park (siellä on aina jotain meneillään, soittajia tai esim. pulumies, joka oli lintujen peitossa..) ja High Line. Haettiin lounasburgerit Chelsea Marketista ja kivuttiin High Linelle. Mua ärsytti kun ei voinut kävellä omaa tahtia, oli niin paljon jengiä. Mutta nähtävyys se oli sekin.
Yhtenä aamuna mentiin metrolla Brooklynin puolelle aamiaiselle ja käveltiin Brooklyn Heightsin kautta Brooklyn Bridgelle, mistä jatkoimme yli, takaisin Manhattanille. Se oli hyvä kombo, kannattaa kokeilla.
Myös 9/11 muistopäivä osui meidän reissulle ja muistopäivää vietetään aamusta iltaan. Katottiin aamulla telkasta, kun muistomerkillä luetaan jokaisen uhrin nimi ja se oli ihan liian surullista. Uhrien nimiä oli lukemassa mm. uhrien omaisia. Itkin silmät päästä ja räät valui pitkin lakanoita. Illalla mentiin Top of the Rockiin, johon oltiin varattu etukäteen liput kello kuudeksi, jotta nähtäisiin auringonlasku. Ne näkymät oli ihan mielettömät. Oli melkein epätodellinen olo. Oli upeeta nähdä kaikki valoisalla ja lopulta kun aurinko laski ja tuli pimeää. Kaikki ne pilvenpiirtäjien valot. Nähtiin myös 9/11 Tribute in Light sinne asti, valokeilat, jotka osoittavat kaksoistornien entistä sijaintia ja ovat kunnianosoitus uhreille.
Muita turistijuttuja oli Staten Island Ferry, joka oli ilmainen ja siitä näkee Vapauden patsaan. Macy’s-tavaratalossa saa kulumaan ainakin puol päivää ja siellä on myös kuuluisat puiset liukuportaat vuosimallia 1902 tai jotain sinnepäin.
Yksi kohde mihin mä erityisesti halusin, oli American Museum of Natural History. Se oli ihan uskomaton! Ihan oikeita dinosaurusten luita ja jäljitelmiä eläimistä…kaikki niin hienosti rakennettu. Mutta ylivoimainen ykkönen kaikista Nyki-jutuista oli Stand Up. Harmittaa, että ei nyt keväällä ehditty käydä (oli myyty loppuun, kannattaa varata liput ajoissa), mutta onneksi syksyllä ehdittiin! Tämä, kuten moni muukin asia Nykissä, tuntui epätodelliselta. Just sellaista, mitä on nähnyt elokuvissa. Stand up- mesta oli Comedy Cellar, se maksoi 14 dollaria/hlö ja sääntöihin kuului, että jokaisen on ostettava vähintään kaksi tuotetta, ruokaa tai juomaa. Mesta oli kirjaimellisesti kellari, hajuineen, tiiliseinineen ja hämyisine tunnelmineen. Ja noh, ei varmaan tartte ees sanoa, mutta taso oli hemmetin kova. Niihin verrattuna lähinnä tulee vaan myötähäpeä kun kelaa jotain Sami Hedbergiä (inhoon). Ismo Leikola on hyvä, mut se onki ollu Conan O’Brienissa.
Menomatka taksilla hotellilta lentokentälle aiheutti mulle n. 8 harmaata hiusta ja nosti verenpaineen Himalajan korkeuksille. Matka kesti 1.5h ja suurin osa ajasta vaan nökötettiin ruuhkassa. Vähän oli jännitystä ilmassa. No ehdittiin onneksi hyvissä ajoin kentälle ja kaikki meni lopulta hyvin. Viikko Nykissä on erityisesti ensikertalaiselle liian lyhyt aika, me onneksi päästiin sinne uudestaan jo seuraavana keväänä. Mutta viikossakin ehtii niin paljon, ettei jälkeenpäin enää muista. Kannattaa vaan karsia ja suunnitella hyvin kaikki missä ehdottomasti haluaa käydä.
Tässä vielä mun sekalainen ”to do”-lista:
- Top of the Rock
- Vapauden Patsas
- Magnolia Bakeryn kuppikakut
- Brooklyn Bridge
- Chinatown
- Little Italy
- Flatiron Building
- One World Trade Center
- Dunkin Donuts
- Jack’s Wife Freda (♥)
- Shake Shack
- Century 21
- Macy’s
- High Line
- Central Park
- Washington Square Park
- Cosmopolitan-drinkki
- Hodarit kojusta
- Public Library
- Pret A Manger
- Sephora
Ainii olin ihan unohtaa meidän ihanan vuosipäivä-dinnerin vikana iltana! Ravintola, Robert, Colmbus Circlen vieressä ja ikkunasta oli niin hienot näkymät. Ruoka oli ihan järkyttävän hyvää ja tunnelma romanttinen. Saatiin myös keittiöstä tervehdys jälkkäreiden yhteydessä vuosipäivämme kunniaksi♥
Tästä tulikin vuosituhannen pisin postaus! Oikein käsiä pakottaa. Tosin mun kädet rasittui jo tänään aiemmin meidän työleirillä eli remppatyömaalla. Naputtelin irti keittiön vanhoja laattoja…
Niin tosiaan, ostettiin yhdessä uusi asunto, siitä tulee niin hieno!! En malta oottaa. Oon tehnyt työmaalla paljon kaikkea hyödyllistä kuten naputtanut laattoja irti, ruuvaillut erilaisia ruuveja ja asioita seinistä yms, vaihtanut innoissani jo vetimet toisen makkarin kaapinoviin, irrottanut maailman saatanallisinta tapettia, maannut lattialla, tullut paikalle vaan juomaan kokista ja syömään eväitä khehheheheheh.
Nyt ois viimesetki kesälomat vietetty. Ahdistaa. Koko ajan on vaan kauhee matkakuume.
Paluu töihin asteikolla 1-10 kiinnostaa n. 0,0001.
Mut kyllä se siitä sitten taas lähtee. I hope.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
