Take a deep breath.

We worry about tomorrow like it’s promised.

 

Mä en edes tiedä mitä mä tähän oikeastaan kirjoittaisin. Mun päässä sinkoilee kaikenlaisia ajatuksia, mutta tuntuu etten osaa pukea niitä sanoiksi lainkaan.

Oon miettinyt aika paljon sitä, että pitäis muistaa elää hetkessä. Hetkessä eläminen on aika vaikeaa. Se taitaa olla taitolaji oikeastaan.

Monet elää odottaen. Odottaen huomista, viikonloppua, kesää, lomaa, joulua, ensi vuotta.
Kaikki aika menee odottamiseen ja samalla nykyhetki valuu hukkaan.

Mä oon oppinut hetkessä elämisestä ihan kantapään kautta. Niin, että se on todella yllättänyt. Ei, kaikki ei ole ikuista. Seuraavana päivänä kaikki voi muuttua täysin. Minä tiedän sen.

Siitä huolimatta, oon viime aikoina yrittänyt tasapainotella stressin & turhautuneisuuden sekä ilon & huolettomuuden välillä. Huomaan vähän väliä muistuttavani itselleni, että nyt, hengitä syvään, keskity, ota ihan iisisti, ei se oo niin vakavaa. Oon myös yrittänyt karsia elämästäni ja ympäriltäni turhaa negatiivisuutta. Sitä on joka puolella, ihan liikaa. Mikä jengii vaivaa? Tästä aiheesta vois kirjottaa ihan oman lukunsa.

Tuntuu, että vaikka kuinka yritän (ylitunnollisena, herkkänä, helposti stressaavana ihmisenä) takoa päähäni sellaista ”älä murehdi turhia, do what makes you happy” –ajatusta, huomaan silti lipsuvani sinne stressaamisen puolelle. Oon joutunut oikeesti tekemään töitä, että pysyisin rauhallisin ja huolettomin mielin.

Jokin muhun nyt selvästi vaikuttaa, mutten oikein keksi mikä tai mitä se vois olla.

Tällä hetkellä tulevaisuus on aikalailla suunnitelmia vailla, en tiedä yhtään mitä tuleman pitää, en odota mitään. Tällaiselle järjestelmälliselle ja herkälle ihmiselle tää tiedottomuus ja suunnittelemattomuus on aika haastavaa.

Oon huomannut, että mä tuun todella iloiseksi aina kun joku muu (ystävä, kaveri, läheinen, tuttu) tekee jonkun ratkaisun/muutoksen elämänsä suhteen. Hyppää pois sieltä oravanpyörästä ja mukavuusalueelta ja lähtee tavoittelemaan jotain, mitä hän itse haluaa. Välittämättä muista, muiden mielipiteistä. Ja parasta on aina nähdä myöhemmin, miten nää ratkaisut on vaikuttanut jengiin, miten paljon onnellisempia ne on. Note to everybunny: pois sieltä oravanpyörästä.

Mun täytyisi nyt yrittää kääntää tää tilanne jollain tapaa hyväksi, voitoksi, hyödyksi.
Mä vaan kaipaan jotain suuntaa.

Kaipaan jotain.

Jaa: 

2 kommentti

  1. Juuri näin! Ihanan pohdiskeleva ja täynnä asiaa oleva teksti 🙂 Nyt vaan se hyppy uuteen ja tuntemattomaan..! 😉

    1. Maria says: Vastaa

      Kiitos Sandy <3 En tiedä minne hyppään, mut jotain tolkkua tähän pitää saada 😀

Vastaa

(osoitetta ei julkaista)