Make sure you’re happy in this life.

Ajatuksia.

 

Mä oon viime aikoina miettinyt asioita, tavallistakin enemmän. Oon pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa, ajautunut jonkinlaiseen umpikujaan, voisi sitä kai kriisiksikin sanoa. Kolmenkympin kriisi? Who knows. Mutta oon kuitenkin tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että en tiedä yhtään, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Jonkinlainen suunta pitäisi löytää, mutta mulla ei ole mitään käryä siitä, minne pitäisi kääntyä seuraavaksi. Tää asia on aiheuttanut mulle jonkinasteista ahdistusta.

Mä oon aika järjestelmällinen ihminen. Mulla on melkeinpä aina ollut joku suunnitelma, että sitten kun olen tehnyt tämän ja tämän, teen sitä ja sitä seuraavaksi. Ja jos olen alkanut tehdä jotain, joka ei ole miellyttänyt tai tuntunut omalta, olen etsinyt uutta tietä ja sitä kautta taas ajautunut muihin, parempiin juttuihin. Oon kokenut eläessäni monta ”ahaa”-elämystä, ja tajunnut, että kaikella todellakin on ollut jokin tarkoitus. Sitä on myöhemmin aina tajunnut, miksi jokin asia on tapahtunut tai miksi jotain asiaa ei koskaan tapahtunut (vaikka olisin halunnut).

Oon aina tiennyt paremmin mitä mä en halua. Jos multa kysyy esim. mitä haluaisin syödä, vastaan aika varmasti ”ööö no en ainakaan…” Mulla on kyllä vahva tuntemus siitä, mitä en halua tehdä. Mä en halua tehdä työkseni vaan jotain, koska pakkohan sitä on jollain itsensä elätettävä. Mä oon tehnyt sellaisia töitä ihan tarpeeksi. Haluaisin vaan löytää sen oman jutun, jotain mistä mä tykkään, mikä inspiroi mua, on palkitsevaa ja josta mä saan jotain irti. En vaan tiedä mitä se voisi olla. Tää blogi on oikeastaan ainoa asia, mistä oon inspiroitunut ja innoissani tällä hetkellä.

Tässä iässä tulevaisuutta alkaa muutenkin miettiä vähän eri kantilta. Että mites se perheen perustaminen? Biologisen kellon tikitys? Häät? Isompi kämppä, isompi laina? Noh, kyllä niidenkin aika koittaa joskus. Mutta en mä halua alkaa perustaa perhettä sen takia, etten keksi muutakaan tekemistä hahah. En sano, että täytyy odottaa oikeeta hetkeä, koska ei sellaista taida ollakaan. Mä ehkä enemmän odotan oikeeta mielentilaa.

Se, miksi mä oon näin ”pihalla” kaikesta, johtuu osittain myös siitä, että oon tajunnut tässä ajan myötä, että tärkeintä on olla onnellinen. Mä en halua enää tehdä juttuja, jotka vie musta kaiken ilon ja onnellisuuden. Tai tuntuu ihan pakkopullalta. Kenenkään ei pitäisi tehdä sellaista. Pitäis vaan uskaltaa hypätä pois sieltä oravanpyörästä ja tavoitella niitä asioita, mitkä tekee sut onnelliseksi.

Mun tavoite tällä hetkellä on vaan olla onnellinen. Yritän olla murehtimatta ja elää tässä hetkessä.

 

DO MORE OF

WHAT MAKES YOU HAPPY.

 

P.S. kyl mä oikeesti tiiän jotain, mitä haluan: mennä New Yorkiin (toivottavasti häämatkalle) ja koiran.

Jaa: 

4 kommentti

  1. Satu says: Vastaa

    <3

    1. Maria says: Vastaa

      <3

  2. jaanis says: Vastaa

    Ihana! Voin kertoo et ihan samat fiilikset oli pitkään, mut tiedän tehneeni oikeen päätöksen, koska oon onnellisempi ??

    1. Maria says: Vastaa

      Mä oonki itseasiassa miettiny sua näihin juttuihin liittyen! Susta näkee oikeesti niin hyvin, et teet nyt just sitä, mistä tykkäät. Niin mahtavaa. Oon kade! Go Jane! <3

Vastaa

(osoitetta ei julkaista)