Baby, it’s cold outside.

***

Mä rakastan syksyä. Sitä oikeaa syksyä, kun aurinko vielä paistaa ja ilma on kirpeän viileä. Mutta se aurinko kuitenkin vielä lämmittää hieman. Puissa on lehtiä ja ne on siinä ihanassa ruskassa, syksyn väriloistossa.

Oon koko ajan mielessäni kironnut talvea. Kylmää ja lunta. En tykkää. En halua, että talvi tulee. Oispa lunta vaan jouluna ja uutenvuotena. Tai korkeintaan joulu- ja tammikuussa. Sitten lumi voisi sulaa pois ja tulisi kevät ja puihin lehdet ja se aurinko. Ja voisi taas pukeutua kivasti takkiin, huiviin ja nilkkureihin ilman, että pakkanen puree tunnon jaloista.

Nyt katson ulos ikkunasta. Puissa ei ole enää lehtiä. Takapiha näyttää surkealta ja paljaalta. Joku outo valo tulvii olohuoneeseen, se on jotenkin erilainen, valkoisempi. Tulee lämmin olo. Raotan enemmän sälekaihtimia ja katson ikkunasta. Ensimmäiset lumihiutaleet leijailee välillä hitaasti, välillä nopeammin. Nyt on vasta lokakuun loppu.

Jostain syystä tämä näky kuitenkin alkaa hymyilyttää mua. Mieleen tulvii kaikkia joulujuttuja, kynttilöitä, valoja, mukillinen kuuma glögiä, villasukat ja käpertyminen sohvalle viltin alle. Riisipuuro ja joulukuusen tuoksu. Kuusi on kyllä saatava tänäkin vuonna.

Huoh. En silti myönnä, että pitäisin talvesta. Pidän ehkä enemmän siitä tunnelmasta, kynttilöistä ja muusta.

On jotenkin eri tavalla lämmin.
Se tuntuu sielussa ja ruumiissa.

 


Kuvat ovat viimevuotisia
Jaa: 

Vastaa

(osoitetta ei julkaista)